Kotikaupunki -muki (Iittala)

Kotikaupunki –muki (Iittala)

WDC Helsinki 2012 vuodesta on inspiroitunut myös Arabia. Design-vuoteen on uutta ilmettä luotu Kaj Franckin 1952 syntyneelle Teema-mukille. Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 2007 valmistunut suunnittelija Miira Zukale on suunnitellut eri teemoin hyvin Helsinkiä esiin tuovaa ja kunnioittavaa kuvitusta. Mukien aiheita on 4 erilaista: Puisto, Meri, Kortteli ja Keskusta).
Mukit johdattavat nopeasti niiden kuvien katselijan keskelle Helsingin arkkitehtuuria, puistoja, toreja, sunohtamatta keskeisiä kaupungin kulkuvälineitä, kuten raitiovaunuja ja polkupyöriä. Mukana kuvituksessa on muistettu myös valloittavat lippakioskit.

Anu suosittelee!......oivat vaikka vappusiman nauttimiseen!

 

Futuro Lounge

FUTURO LOUNGE

Futuro-talon ollessa esillä Näyttelykeskus WeeGee:n pihalla, on samaan aikaan sisällä näyttelykeskuksessa Espoon modernin taiteen museo Emma:ssa, Ilme-tilassa avattu ns. Futuro Lounge.
Tilaan on valmistunut Futuron utopistiseen maailmaan kytkeytyvä pienoisnäyttely yhteistyössä Arkkitehtuurikoulu Arkin kanssa. Esillä on Arkin opiskelijoiden suunnittelemia Futuro-talon sisustuksia, joita itse pääset ideoimaan ja toteuttamaan paikan päällä. Esillä on myös Futuro-teemaa hyödynnettäen valikoima teoksia Emman kokoelmista. Taiteilijoina ollen mm. Mari Sunna ja Ismo Kajander. Nähtävillä on myös Mika Taanilan ohjaama lyhytelokuva: Futuro -tulevaisuuden olotila.

Emmasta raportoi Anu!

Futuro-talo

FUTURO 2012

Näyttelykeskys WeeGee on hankkinut omistukseensa ensimmäisen sarjavalmisteisen Futuro-talon.

Säiden armoilla Hirvensalmella yli 40 vuotta ollut Futuro on saapunut huolellisen konservoinnin jälkeen nyt uudelle paikalleen Espoon Tapiolaan, näyttelukeskus WeeGee:n pihalle. Historian huimaa havinaa on ilmassa 4.5 olevia avajaisia odotellessa.

Futuro-infoa:
*läpimitta: 8m, korkeus 4m, kokonaispaino 4000g
*kalustus: 6 istuinvuodetta, 2 hengen makuusoppi, takka-grilli-pöytäyhdistelmä, keittiö, wc-pesuhuone
*alkuperäiset värivaihtoehdot: valkoinen, keltainen ja vaaleansininen
*talo on mahdollista purkaa ja koota parissa päivässä

"Keltainen toukokuu..."lauloi aikoinaan Aikakone. Nyt on käsillä keltainen toukokuu ja keltainen Futuro-talo!. Eli keltaisin kevät-terveisin: Anu

Wirkkala -näyttely esillä Norjassa ja Tanskassa!

Wirkkala-näyttely Norjaan ja Tanskaan


EMMA - Espoon modernin taiteen museossa vuonna 2009 ollut näyttely Tapio Wirkkala - Kuvanveistäjä vierailee Norjassa ja Tanskassa. EMMAan talletetusta Tapio Wirkkalan - Rut Brykin kokoelmasta koottu, taiteilijan veistoksia sekä design-tuotantoa kattavasti esittelevä näyttely nähdään Norjassa Sørlandets Kunstmuseumissa 18.2.-6.5.12 ja Tanskassa Kunstmuseet i Tønderissä 26.5.-30.9.12.
EMMAssa nähtyä veistosnäyttelyä on laajennettu huomattavalla määrällä taiteilijan design-tuotantoa. Esillä on mm. lasia, keramiikka ja hopeaa. Näyttelyn kuraattori on muotoilija Antti Siltavuori ja se on satelliittinäyttelynä osa World Design Capital Helsinki 2012 -vuoden ohjelmistoa.

Oiva vierailuvinkki teille kaikille Norjaan ja Tanskaan matkaaville.
Suosittelle kaikille Anu!

Arjen Design?

 Me suomalaiset ajattelemme designin erilailla kun muut. Design on jotain kallista ja hienosti suunniteltua, jotakin sellaista mitä muilla ei ole. Itse ainakin ennen kuuluin näihin ihmisiin. Ajattelin että design on sellaista mitä minunlaisella opiskelijalla ei voi olla. Voi kuinka unelmoinkaan Harri Koskisen Block valaisimesta ja Kartellin Ghost tuolista! Monet kerrat olen kuolannut näitä molempia Stockmannin kalusteosastolla ja saanut pahanmielen katsottuani tuotteen vieressä roikkuvaa hintalappua.




Nyt kuitenkin silmäni ovat auenneet ja huomaan designin olevan jokapuoella! Kaikki on jonkun suunnittelmaan palvelemaan jotakin tarkoitusta. Arkipäiväiset asiat kuten lasten leikkikentät, bussipysäkit, roskakorit ja lyhtypylväät ovat jonkun suunnittelijat mestaritöitä jotka helpottavat elämäämme. Niitä ei kuitenkaan pidetä korkeatasoisina, mutta mitä elämme olisikaan ilman niitä?

Nykyään ajattelen vahvasti että me suomalaiset olemme suunnittelijoiden kärkiluokkaa. Kuinka meillä designia on joka puolella ja sitä käytetään. Epäilen että Suomesta ei löydy montaakaan kotia ilman Arabian astioita tai Fiskarsin saksia. Olemme onnistuneet tuomaan designin jokapäiväiseen arkeen tavoilla joilla näitä joissain maissa luksustuotteina pidettyjä tuotteita raaskitaan käyttää ja kuluttaa. Kuinka tällaisella opiskelijalla kuin minä on pienet kaapit pullollaan suomalaisten suunnittelijoiden tavaroita tietämättään.

Näin kun uusin silmin alan katsoa kotiani huomaan että kyllä arjen design on myös valloittanut minun kotini, mutta täytyy myöntää että vieläkin unelmoin siitä Harri Koskisen Block valaisimesta kuumeisesti.

Designin täyttämää kevättä!

Pearl//

Pyöräntuunaus mielessä

Minulla on vanha pyörä. Ei kuitenkaan niin vanha, että se olisi jo muodikkaan retro, vaan äitini 90-luvulla ostama punainen perusmenopeli. En edes muista, minkä merkkinen se on. Välillä siinä on ollut vaihteissa vikaa, toisaalta yhtenä kesänä minulla oli kiinnitettynä siihen jopa nopeus- ja matkamittari. Kauan se on minulla ollut, mutta siltkään en ole ihmeemmin kiintynyt siiihen. Luulen että syy on se, että se ei ole kovin kaunis.
Tai no, ei se minusta rumakaan ole, mutta vähän ruosteinen ja sellainen 90-lukulaisen punainen. Tarakka vähän mutkalla, ja kuitenkin suhteellisen terässä. Ajattelin, että ehkä kiinnyn siihen enemmän, jos teen siitä kauniimman.

Valkoinen erottuisi varmasti!

Olen siis päättänyt maalata pyöräni. Luultavasti lilaksi tai violetiksi, sillä ne ovat lempivärini. Myöskään kesäinen vihreä ei olisi huono, tai raikas turkoosi! Tarkemmin ajateltuna mikä tahansa väri punaista lukuunottamatta olisi parannusta.

Kesäinen?

Enää tarvitsee vain ottaa pyörä varastosta, pumpata renkaisiin ilmaa, pyyhkiä pölyt, polkea ostamaan hiekkapaperia ja metalllimaalia ja pensseli, hioa vanha maali ja maalata uusi ja tämä mieluusti yhdellä kertaa, sillä kuulun niihin ihmisiin, joiden äidit eivät pidä keskeneräisistä projekteista... Eli yksi kokonainen lauantai tarvitaan! Noh, seuraava tyhjä lauantai onkin jo 30. kesäkuuta. Ehkä sitten ensi kesänä...

Kevättä,
Siiri

Pyöräilyn ja oivaltamisen ilo

Pääsin testaamaan viikonloppuna ensi kertaa täydellistä unelmieni polkupyörää. Pyörässä on kolme vaihdetta, kapeat renkaat ja se on muutenkin aika virtaviivainen sekä kevyt rakenteeltaan. Olen aina ajatellut itseni rennomman retrohenkisen mummomankelin kuskiksi tai paremminkin olen aina aiemmin polkenut semmoisilla pyörillä. Meno on ollut vankkaa, hidasta ja jokseenkin raskasta. Nyt poljin ensimmäistä kertaa Linnanmäen juurelta Kallioon ison mäen yli. Kiitokset tästä ponnistelusta eivät kuulu treenaamattomille jaloilleni vaan niille kolmelle vaihteelle.  

Kuvassa Pahamaineinen Kolmannen linjan mäki Lintsiltä Kallioon.

Olin jo jokin aika sitten iskenyt silmäni tämän loisto polkupyörän kaltaisiin kevyisiin pyörämalleihin. Ajattelin ensimmäisenä vaihteetonta pyörää, koska minimalismin ystävänä pidän karsituista asioista. Turhat vaijerit ja piuhat ahdistivat mieltäni, koska en ennen koeajoa voinut tajuta kuinka toimivaa tämä täydellinen design on. Ne kolme vaihdetta on asennettu pyörään helpottaamaan elämääni.

Pelagon Capri turkoosina, 1-vaihteinen

Nyt alkavat pienet huolet painaa mieltäni. Missä ja miten säilyttäisin uutta pyörääni, ettei meidän ystävyys katkeaisi lyhyeen. Olen tutkinut netistä kauhulla pyörävarkaustilastoja ja erilaisia keinoja suojata pyöränsä voroilta. Näitä suojakeinoja ei juuri oikeastaan ole olemassa, ellei tietysti kanna pyörää mukanaan kotiin asti. Kaikki lukot kuulemma saadaan tänä päivänä auki keinolla, jos toisella. Polkupyörän turvasirumerkitseminen on yksi vahva keino jäljittää varastettu polkupyörä, mutta koko juttu on vielä lapsenkengissä koska sirujen lukijalaitteita ei ole kovin laajasti poliisien käytössä.  

Täytynee hankkia vielä kolmas lukko pyörään, jos haluaa päästä helpommalla.

Kysyin myös varkausongelmasta ja sen ehkäisemisestä polkupyöräkauppiaalta. Hän kehoitti lukitsemaan pyörän mahdollisimman raskaalla ketjulukolla johonkin kiinteään tolppaan tai telineeseen. Useissa tilanteissa varkaudelta säästyy se pyörä, jonka vierestä löytyy parkkeerattuna yksilö joka on vielä kevyemmin lukittuna. Otin neuvosta vaarin ja hankin raskaan ketjulukon polkupyörän oman runkolukon lisäksi. Nyt vielä mietin miten muuten voisin suoja pyörääni, paitsi kattavalla kotivakuutuksella.

Toivon meille, pyörälleni ja minulle kaikesta huolimatta erittäin vauhdikasta kesää. Odotan jo innolla mitä korkeampien mäkien ja kukkuloiden haasteita!

– kirni