HSL vs. jalat?

Helsinki,joukkoliikenteen luvattu kaupunki. Kun viime syksynä muutin tähän kaupunkiin odotin innolla metron, ratikan ja bussien käyttöä. Kuinka helppoa ja halpaa! Jos myöhästyit aikaisemmasta toinen tulee melkein perässä maximissaan 5 minuutin päästä ja hinnatikin ovat niin alhaisia että voi ihan hyvillämielin kulkea kotimatkansa vaikka väärällä bussilla ja sitten hypätä ratikkaan. Nyt puoli vuotta täällä asuneena kuitenkin kiroan HSL taivaaseen kahdesta syystä.

Yksi jokin on aina vinossa, bussit liian ajoissa, metro täynnä ettei mahdu sisään ja myöhästyy töistä, ratikka luisii pois raiteilta ja joudut kävelemään. Noh nämäkin nyt vain ovat tätä valittamista totta kai metro on täynnä ruuhka- aikaan ja bussit ajoissa jos ei ole tiellä ruuhkia. Tämä toinen kirouksen aihe on kuitenkin ihan tosi. Tämä näin hyvin toimiva joukkoliikenne tekee laiskaksi! Ennen saatoin kulkea neljänkin kilometrin matkat pyörällä tai kävellen mukisematta, mutta nykyään laiskuus kuitenkin vie voiton. En eden kehtaa myöntää kuinka monta kertaa olen saattanut tulla ratikalla pyskälli josta joutuisin kävellä kotiin vain muutaman sata mertiä, mutta kävelyn sijaan olenkin odottanut neljä minuutttia ratikka joka vie minut melkeinpä oven eteen. Tosiaan tässä neljässä minutissahan olisin kävellyt kotiin jo.

Kirjoitukseni tarkoitus ei ole suinkaan saada ihmisiä olla käyttämättä näitä joukkoliikennevälineitä, joka saisi HSL nostamaan lippujensa hintaa sillä miski muuttaa hyvin toimivaa? Kyse onkin omasta itsekuristani ja siitä kuinka joinakin päivinä valitsenkin jäädä bussista yhtä pysäkkiä aikaisemmin ja kävellä kotiin- hienolla ilmalla tietenkin, kuka sitä nyt sateella edes haluaa kävellä? Voikin hyvin olla että oma tohottamiseni laiskuudesta on vain minun itse kehittämä ongelma tai aloittelijan moka. Olen tänne muuttaessani innostunut niin käyttämään busseja yms. että olen sen antanut laiskistaa itseni ja samlla yleiskuntonikin on tippunut melkeinpä nollaan. Ei ihmekkään, että kaupungeissa jotka ovat pyötäily- ystävällisiä ihmiset eivät mene työpäivänsä päätteeksi salille.

On kuitenkin todella huomioitavaa, että Helsingistäkin on muotoutumassa pyöräilykaupunki. On kuitenkin odotettavissa, että kohta pyöräily on pop ja todellaiset hipsterit kaivavat mummojensa varastoista vanhat nopsansa ja polkaisevat koreasti autojen seassa. Itse en edes uskaltaisi tuoda omaa Nopsa 22 retro pyörääni näkyville, silläpelkään että selkänikäännettyä se on jo kadonnut. Muruseni siis odottaa aina minua vanhassa kotikaupungissani sitä aikaa kun kerkeän tulla käymään ja yritän päästä uudesta pahasta tavastani eroon.

Haluankin kannustaa kaikkia painamaan bussissa STOP nappia muutamaa pysäkkiä aikaisemmin, sillä mikä muunkaan on mukavampi tapa aloittaa päivä kuin kävellä kauniissa Helsingissä aurinkoisena kevätaamuna?


Pearl//