PYÖRÄILIJÄN KAUPUNKI

Helsingistä on muodostumassa yhä enemmän pyöräily-ystävällisempi kaupunki. Pyöräilyyn kannustetaan ja uusia pyöräilyväyliä, kuten Baana, aukeaa keskusta-alueelle. Tämä on ihanaa, mutta asioita voitaisiin vielä muuttaa parempaan suuntaan. Berliinin pyöräily-ystävällisyys herätti minussa suurta mielenkiintoa. Miksei Helsingistäkin saisi yhtä suotuisaa kaupunkia pyöräilijöille!

Pyöräilijä kaupungissa

Berliinissä pyöräilystä on tehty todella miellyttävä tapa matkustaa kaupungin sisällä. Eikä pelkästään maaston ihanteellinen tasaisuus tee Berliinistä huippukaupunkia pyöräilijän näkökulmasta (ja onhan se muutenkin huippupaikka). Pyöräilijöitä huomioidaan myös omilla pyöräkaistoilla ja reittihakupalvelu löytyy netistä.

Berliini on pyöräilijäystävällinen kaupunki. Pyörät kuuluvat kaupunkikuvaan.

Helsingissä HSL:n reittihausta löytyy myös pyöräilyreitit ja pyöräkaistoja ilmestyy joka kesä lisää. Se on upeaa. Autojen seassa pyöräily on todella pelottavaa, eikä autoilijat suhtaudu pyöräilijöihin kovinkaan suopeasti. Toivon totisesti lisää pyöräkaistoja kaupunkiin. Esimerkiksi Hämeentien pyöräkaistan puolesta on osoitettu mieltä vuosia. Katsotaan milloin oma kaista saadaan.

Joukkoliikenne ja pyörät

Berliinissä huomiota on kiinnitetty myös pyöräilijöiden mahdollisuuteen matkustaa joukkoliikennevälineissä. Rataverkosto S-bahn kuljettaa lähes 10 000 menopelinsä kanssa matkustavaa pyöräilijää arkipäivisin. Sunnuntaisin luku on lähes kaksinkertainen. Ruuhka-aikoina ei tunneta  kieltoa ratayhteyksillä pyörän kuljettamiselle.

Helsingissä ja pääkaupunkiseudun lähijunissa pyöriä ei juuri näy. Eikä ihme: Pyörän kuljettaminen junassa on kiellettyä ruuhka-aikoina klo 7-9 ja 15-18. Ruuhka-ajan määritelmä on onneksi kaventunut. Vielä vuosi sitten ruuhka-ajaksi VR määritteli klo 14-19 välisen ajan, joka poissulki ainakin minun pyörällä liikkumista huomattavasti silloisten työaikojeni puitteissa. Tämä ruuhka-aikamääritelmä on sinänsä ymmärrettävä säädös, sillä pyörien kuljetustilat on minimaaliset.

Berliinissä junan vaunut on suunniteltu niin, että yhteen junaan on merkitty yhteensä 20-40 pyöräpaikkaa. Todellisuudessa pyöriä kuitenkin kuljetetaan jopa enemmän. Berliiniläiset suhtautuvat pyöräilijöihin ja junissa tilaa vieviin ylimääräisiinkin kulkuvälineisiin suopeasti. Ne ovat osa kaupungin elämää, eikä kukaan niistä valita. Kaupunkifillari blogissa kirjoitettiin Berliinissäkin käytettyjen Flex-junavaunujen puolesta. Käy kurkkaamassa juttu täältä.

Amsterdamissa kaikki pyöräilee. Pyörien säilytykseen
on kiinnitetty myös huomiota.

Suomessa uusimmissa FLIRT-junissa on flex-vaunuja, mutta vanhempiin juniin pyöriä on vaikea saada kyytiin. Jos ei siis tiedä millaisella junalla matkansa tulee taittamaan, on pyörän kanssa hankalaa liikkua.

Kummassakaan kaupungissa pyörää ei saa kuljettaa busseissa eikä raitiovaunuissa. Berliinin metrossa pyörän kuljetus on kielletty ruuhka-aikana, mutta berliiniläiset eivät tunnu ruuhka-aikana metrossa pyöränsä kanssa matkustavista piittaavan. Helsingin metrossa pyöränkuljetus on luvallista jos vaunussa on tilaa. Hyvä HSL!

Hinta ei saisi olla ongelma

Mutta kun se usein on...

Pyörän kuljetusmaksu on Berliinissä kuukausilippulaisille ilmaista. Pyörälle voi ostaa myös oman kausilipun, eikä kertakuljetuskaan maksa kuin euron. Helsingissä HSL:n alueella HSL:n lipulla matkustaville pyörän kuljetus on ilmaista. Se on hienoa! Hyvä HSL! VR:n lipulla matkustava maksaa kuitenkin pyörän kuljettamisesta 4,20e/matka. Pääkaupunkiseudun työmatkalaisista siis Keravalaiset saavat kuljettaa pyöränsä veloituksetta ruuhka-ajan ulkopuolella, mutta Järvenpäästä tai Hyvinkäältä junaan nousevat pyöräilijät pulittavat suolaisen hinnan kertamatkasta. Tämä ongelma ratkeaisi pyöräpaikkoja lisäämällä ja pyörämaksun kohtuullistamisella.

Berliinissä metroissa ei ole suotavaa kuljettaa pyörää
ruuhka-aikana. Helsingissä pyörä on tervetullut
jos vaunussa on tilaa.

Toki Suomessa pyöräilykausi on lyhyempi, kuin Berliinissä, jossa pyöräillä voi läpi vuoden, joten junissa pyöräpaikkojen käyttö ei olisi läpivuotista hommaa. Toisaalta oma pyöräilykauteni vuonna 2011 kesti huhtikuusta joulukuuhun, eli lähes 9 kk. Aika pitkä aika. Tekosyyt siis unholaan ja joukkoliikennevälineisiin lisää tilaa pyörille!

Voin siis todeta, että Helsingissä ollaan menossa parempaan suuntaan. Moni asia on jo hyvin. Pyöräilijöitä kannustetaan ja joukkoliikenteessäkin on pyritty huomioimaan kaksipyöräisellä liikkuvia. Silti asiat voisivat olla aina paremmin..

Nousen hetkeksi barrikaadeille huutamaan lisää...
… pyöräkaistoja Helsinkiin!
… pyöräpaikkoja joukkoliikennevälineisiin!
… suvautsevausuutta muilta liikenteessä kulkijoilta!


Kirjoittaja on kulttuurituotantoa opiskeleva Aija Korhonen, joka haluaisi pyöräillä enemmän.